30.10.2016

Kudottua huivia kaulaan tai kotiin

Keväällä sain aikaan työn, josta olen vieläkin aivan älyttömän ylpeä: leveän ja superpitkän kaulahuivin! Minulla ei ennestään ollut vastaavaa, vähän hienompaa huivia ja kannankin tätä nyt leuka pystyssä. Suoritus oli sikäli aika huikea, että ennen huivin tekemistä kudontakokemukseni rajoittuivat tuohon kuvassakin näkyvään mattoon, joka sai tässä kuussa uuden paikan asunnossamme. Tästä postauksesta löytyvä matto siirtyi makuuhuoneesta ihanan keinutuolin alle, jonka ostimme käytettynä. Keinutuolista olimmekin haaveilleet jo jonkin aikaa ja olohuoneen järjestystä vaihtamalla sellainen oli mahdollista saada mahtumaan. Kuvassa näkyy myös aikaisemmin blogissa vilahtanut valaisin ja käsityökorin kangassuojus. Mustavalkoinen, Marimekon kankaasta ommeltu tyynyliina on myös itse tehty, vaikka en ole sitä täällä näyttänytkään.

Vaikka merinovillainen huivi olikin alun perin tarkoitettu pelkästään ulkokäyttöön, näytti se aika kivalta vilttinäkin. Huivin leveydestä on sekin etu, että sen voi pukea hartiahuiviksi vaikkapa luennoille lämmittämään. Vaikka eipä minulla niitä luentoja enää niin hirveästi ole, suurimmaksi osaksi pakerran gradua ihan kotosalla...


Säät ovat lähiaikoina olleet niin synkät, että muiden kuin ankean harmaiden kuvien ottaminen on ollut hankalaa. Tässä kuitenkin pari otosta kahden viikon takaiselta mummolamatkalta. Kuvissa näkyvä neuletakki ei ole omaa käsialaa, vaan mummini muutaman vuoden vanha taidonnäyte.

Mukavaa alkavaa marraskuuta ja uutta viikkoa!

-Riiks


23.10.2016

Kettuja ja kaneja


Pari viikkoa sitten juhlittiin 4- ja 6-vuotiaiden tyttösten syntymäpäiviä, joihin olin varautunut neulomalla eläinaiheiset polvisukat. Itse värjättyjä lankoja on kaapissa vieläkin sellainen kasa, ettei näihin sukkiin tarvinnut kovin paljon valmiiksi värjättyjä lankoja käyttääkään.




En ollut aikaisemmin neulonut polvisukkia, joten silmukkamäärässä piti nojautua Novitan sukkalehden apuun. Sieltä löytyvää polvisukkaohjetta mukaillen tein nuo sukan takaosan kaventelut. Ensimmäiset sukat neulottuani huomasin kuitenkin, ettei 52 aloitussilmukkaa riitä kirjoneulesukkiin, ja neuloin sukkien yläosan uudelleen 14 silmukkaa jokaisella puikolla.



Jollain ohjelmalla olisi varmaan mahdollista tehdä tänne näytille siisti versio noista suunnittelemistani eläinmalleista, mutta ehkä idea välittyy näistäkin käsin ruutupaperille piirretyistä kuvista. Kettujen ja kanien päät on siis neulottu kirjoneuleena, mutta kanien nenät kirjoin yksittäin valmiin kuvan päälle.

Viime viikonloppuna olin mummolassa jälleen hämmentämässä värjäyspataa, joten jossain vaiheessa täälläkin on tiedossa kasvivärjäysaiheista postausta!

Heipat siis siihen ja muihin kirjoituksiin asti!

- Riiks

Ps. Joulu lähestyy pikkuhiljaa, joten olisi todella mukavaa lukea teidän lukijoiden ajatuksia jouluaiheisista käsitöitä ja askarteluista! Oletko jo aloittanut joululahjojen tekemisen, millaisia juttuja aiot tehdä tai mitkä ovat mielestäsi kivoja itse tehtyjä lahjoja? Ideoita ja inspiraatiota kaipailen! Toki muutkin kommentit piristävät :)


8.10.2016

Virkattu bolero mekon kaveriksi


Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoittelinkin, syyskuussa tanssittiin ystävieni häitä ja ennen juhliin menoa oli tietenkin selvitettävä, mitä sitä laittaisi päälleen. Pelkkä kesäinen mekko ei enää viileässä ilmassa riittänyt juhlapuvuksi, joten hartioita ja käsivarsia lämmittämään täytyi löytää huivi tai jonkinlainen bolero. Omasta vaatekaapista tai tämän kaupungin kaupoista ei tietenkään löytynyt mitään tarkoitukseen kelpaavaa, joten lähdin etsimään netistä kivaa neuleohjetta. Lopulta päädyinkin tähän Novitan virkatun boleron ohjeeseen.

Täytyy tunnustaa, etten ollut koskaan aikaisemmin virkannut mitään isompaa työtä ohjeen, varsinkaan piirretyn sellaisen, mukaan. Haaste oli kuitenkin otettava vastaan, sillä tämä malli oli löytämistäni ainoa mieleinen ja ajattelin vaatteelle tulevan paljon muutakin käyttöä. Neljä lankakerää löytyi Sokoksen poistokorista -30% alennuksella ja  pari kerää tilasin Novitan nettikaupasta. Tämä Cotton bamboo -lanka on muuten todella miellyttävän tuntuista virkata, eivätkä hieman löyhät kierteet haitanneet työn etenemistä. Ensimmäisessä käsinpesussa langasta irtosi hirveästi väriä, mutta vaate ei näytä nyt kuivana mitenkään kulahtaneelta.


Boleron ohje oli ihmeen selkeä näin ensikertalaisellekin, ainoastaan viimeistelevässä, koko boleron reunan kiertävässä virkkauksessa sai vähän pähkäillä. Höyryttämisen jälkeen selän saumakin asettui todella nätisti ja lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Erityismaininnan tämä boleromalli saa siitä, että etureunat tulevat tarpeeksi pitkälle, eikä vaate pääse vahingossakaan valahtamaan olkapään yli! Myös pituus on tällaiselle lyhytselkäiselle ihmiselle sopiva, eivätkä mittasuhteet valahda mekon kanssa käytettynä omituisiksi.

Suosittelen siis tämän boleron virkkaamista! Tämä tummansininen väri oli poistumassa ainakin joistain kaupoista, mutta kenties sen tilalle tulee muita sävyjä. Tekisi mieli virkata vielä toinen tällainen, vaikkapa musta...

Mukavaa lauantain jatkoa!

- Riiks