Viime viikonloppuna pääsimme juhlistamaan ystäviemme kauniita häitä. Pari esitti kutsukortissa kainon pyynnön, että tavaralahjan sijaan vieraat voisivat halutessaan ruokkia säästöpossua, jonka sisältö käytettäisiin keväällä häämatkaan. Häihin mennessämme mukanamme ei siis ollutkaan mitään muuta konkreettista annettavaa kuin kortti, johon tahdoin hieman panostaa.
Olen täällä muistaakseni aikaisemminkin kirjoitellut, etten ole varsinaisesti mikään kortintekijä. Askartelu on ihan mukavaa, mutta jostain syystä korttien kohdalla asettelu sekä värien ja kuosien yhdistely takkuaa joka kerta. Tämänkin kortin parissa tuhersin kolmena iltana, mutta lopputulos kuitenkin palkitsi.
Ideat origamivaatteisiin sain askartelulehti Taikasta (4/2016). Tämä kyseinen numero olikin käsittääkseni kortintekijän teemanumero. Samaiset taitteluohjeet löytyivät kuitenkin myös Youtubesta esimerkiksi täältä (mekko) ja täältä (paita ja kravatti). Kravatin ohjetta ei siis löytynyt lehdestä.
Hillityn väriseen korttiin sai vähän blingblingiä ja hienostuneisuutta lisäämällä mekkoon ja pahvista leikattuihin kenkiin timantit, jotka kannatti liimapinnasta huolimatta kiinnittää kunnon liimalla. Koska kortti oli kooltaan aika suuri eikä se mahtunut mihinkään valmiiksi omistamaani kirjekuoreen, askartelin sille vielä oman salkkumaisen suojakuoren. Kuvanottohetkellä se on vielä siistin näköinen, mutta automatkalla koskin siihen ajattelemattomasti juuri rasvatuilla käsillä ja lopputulokset voittekin arvata. Noh, ehkä se itse kortti on kuitenkin se pääasia.
Onnittelutekstin keksiminen oli sitten oma ohjelmanumeronsa. Katselin netistä valmiita onnittelurunoja, mutta kaikissa tuntui olevan jokin sellainen juttu, josta en pitänyt. En muutenkaan osaa olla sellainen iloisia loruja kortteihin rustaava tyyppi, joten ajattelin turvautua aina varmaan Arno Kotroon. Tämän runon lainasin yhdestä liki kymmenen vuotta vanhasta Goldwellin shampoomainoskalenterista, jonka olen pitänyt tallessa juurikin näiden runojen vuoksi. Jotenkin tuo Arno vaan osaa käyttää sanoja niin oivaltavasti, että ainakin itse tunnen löytäväni hänen teksteistään uutta joka lukukerralla. Toivottavasti tämä teksti herättää vastavihityssä parissa ajatuksia vielä vuosienkin jälkeen.
- Riiks
