Joulukortteja ja origamirusetteja

"Viikonloppuna en aio tehdä mitään muuta kuin katsoa elokuvia ja tehdä joulukortteja. Enkä tee niitäkään jos se alkaa tuntua suorittamiselta."

Kuten vähän arvasinkin, joulukorttien askartelu ei tänäkään vuonna ollut aivan läpihuutojuttu. Perjantain suunnitelmat kunnon löhöviikonlopusta päätyivät siihen, että työpöytä oli kaikenlaisen askartelusälän peitossa monen monta tuntia lauantaina sekä sunnuntaina. Ideoiden puutteessa piehtarointi päättyi kuitenkin sikäli onnellisesti, että löysin Youtubesta tämän origamiohjeen, jonka avulla taittelin korttien koristukseksi helppoja rusetteja. Sen sijaan origamipupujen taittelu ei oikein luonnistunut, joten tänä vuonna kirjekuoriin ei sujahtanut kaniarmeijaa hyvää joulua toivottamaan. Harmi.

Tarvikkeet näitä kortteja varten löytyivät jo valmiiksi askartelumateriaalieni seasta, joten mitään uutta ei onneksi tarvinnut hankkia. Itse asiassa noin puolet papereista olivat kierrätysmateriaalia, sillä olin aikaisempina jouluina ottanut talteen paloja kauniista käärepapereista. Rusettien taittelu onnistuikin hyvin lahjapaperin paloista sekä siitä sellaisesta kukkapaperista, jota kiepautetaan kaupassa kukkakimpun ympärille. Viime vuonna taittelin samaisesta paperista tähtiä ja nekin onnistuivat hyvin.

Ensi vuonna toivon muistavani , että joulukorttien askartelu on paljon mukavempaa ja ennen kaikkea tehokkaampaa, mikäli on keksinyt jonkin yhdistävän teeman. Yksilöllisten ja keskenään aivan erilaisten korttien kanssa minulla riittää virtaa kahden ensimmäisen askarteluun ja sitten tulee "tenkkapoo" ideoiden suhteen. Tällä kertaa jokaisesta viidestätoista tekemästäni kortista tuli erilainen väriyhdistelmiä muuntelemalla.

Ihanaa joulunodotusta kaikille :)

- Riiks

Miesten palmikkoneuletakki

Avomieheni alkoi kyselemään noin vuosi sitten, voisinko mahdollisesti neuloa hänelle neuletakin. Tuolloin sanoin, että voisin neuloa paidan jossain vaiheessa. Aina välillä mieheni palasi asiaan ja esitteli netistä löytämiään palmikkoneuleita kysellen, olisiko kuvan mukainen neulos vaikea toteuttaa. Pakkohan se oli alkaa tehdä jotain neulepaidan eteen. Vasta kesän lopussa kävimme lankakaupassa ja projekti alkoi konkretisoitumaan. Tähän Novitan neuleeseen sopiva lanka löytyi Lankamaailmasta ja tekeminen alkoi.

Hjertegarnin Extrafine merino 70 osoittautui hyväksi langaksi tähän työhön, sillä se on lämpimyytensä lisäksi superpehmeää käsitellä! Ensimmäisellä kauppareissulla kannoimme kotiin huikeat 18 kerää tätä ihanuutta, mutta niinhän siinä kävi, että nettikaupasta oli lopulta tilattava pari kerää lisää. Nyt kun laskeskelin, niin neuletakkiin meni lopulta kilo lankaa. Kilo!

Novitan ohje oli paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta selkeä, mutta mittamuutosten vuoksi neuletakkia soviteltiin monta kertaa eikä purkamiseltakaan vältytty. Kokonaisuudessaan työn tekemiseen taisi hurahtaa kolme kuukautta, vaikkakaan en neulonut edes joka viikko. Viimevuotinen peukalokipu meinasi välillä päästä niskan päälle, joten neulomista oli pakko rajoittaa.

Lopulta neulatakki tuli valmiiksi ja sai koristuksekseen puiset napit Napiton-nettikaupasta. Neuleen istuvuus jännitti aivan viime hetkille asti, sillä supertarkka mieheni oli aika haastava "asiakas". Olen nähnyt neuleen jo moneen otteeseen hänen päällään, joten uskon neuletakin olevan kuitenkin mieleinen. Jes!

Hitsi vie, nyt tekisi mieli neuloa itselle vastaava...

- Riiks

Luontoaiheiset isänpäiväkortit

Isänpäivä oli ja meni, mutta pääsen vasta nyt lisäilemään tänne isälle ja papalleni tekemäni kortit. Joulun ja muiden askartelua vaativien juhlapäivien alla olen aina yhtä epäileväinen kortti-ideoideni vaatimattomuuden vuoksi. Tänä syksynä selvisin kuitenkin ilman suurempaa epätoivoa ja pengoin askarteluvarastoani yhtenevän väristen materiaalien toivossa.

Korttien puuteema syntyi vähän huomaamatta, kun päädyin valitsemaan varastostani nämä kuosilliset paperit. Ostin ne viime keväänä Siivouspäivän kirpparilta, vaikka tiesin jo silloin omistavani vähän liikaa askartelutarvikkeita. Mutta hei, nythän niille oli käyttöä!

Isänpäiväkortit saivat vähän ryhtiä leimasimilla painetuista kirjaimista. Luontoteema jatkui puu- ja lehtileimasimilla, jotka ovat osa Tigerista ostamaani settiä. Mielestäni näistä tuli ihan näppärän näköiset!

Pian on taas edessä joulukorttirumba. Tavallaan odotan sitä kovasti, mutta samaan aikaan tiedän sen tuovan harmaita hiuksia. Miten voikaan olla niin vaikeaa keksiä kortteihin jotain simppeliä ideaa!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

- Riiks

Vihreä bambuneuletakki

Sain kesällä pari Kotilieden käsityö-lehteä, joissa oli tosi kivoja neuleohjeita. Täältä Kotilieden sivuilta huomasin, että kyseinen lehti onkin periaatteessa uusittu versio Modasta, josta minulla on kokemuksia lähinnä usean vuoden takaa. Löysin tuolloin Modasta aika harvoin mitään tekemisen arvoista, mutta tämä uutuuslehti houkutteli äärensä jo pelkän pirteän ulkoasunkin perusteella. Ompeluohjeita ei ollut hirveää määrää, mutta neuleista löysin monta sellaista mallia, joita olisi hauska kokeilla.

Saamissani lehdissä (ohje lehdessä 5/2015) ihastuin heti avonaiseen, vihreään neuletakkiin ja pian silmukat olivatkin jo puikoilla. Ohjeen Rowan Cotton Lustre -langan vaihdoin samansävyiseen Hjertegarnin Bommix bamboo -lankaan, koska sitä oli valmiiksi kotona. Kuten arvata saattaa, eivät langat ihan riittäneetkään koko työhön vaan Lankamaailmaan täytyi tehdä tilaus kesken kaiken. Olen todella huono arvioimaan langan menekkiä, joten nyt tuolla bambulankojen seassa odottelee taas tätä vihreää lankaa. Voisi ehkä sanoa, että nyt omistamani lankamäärä on lähes sama kuin aloitusvaiheessa...

Lehden ohjetta oli todella helppoa lukea ja neule valmistui rivakkaan tahtiin. Valitsemani lanka oli varmaan vähän ohuempaa kuin se jolle ohje oli laadittu, joten varsinkin hihoihin olisi ehkä kannattanut lisätä vähän pituutta. Istuvassa mallissa neuleen napakkuus ei kuitenkaan muuten häirinnyt, sillä tiedän kokemuksesta tästä langasta tehdyn neuloksen "venähtävän" helposti.

Kaikin puolin kiva työ. Pehmoista lankaa oli mukava neuloa ja ohjetta ei tarvinnut tuijottaa koko ajan kun kuviota oppi lukemaan nopeasti. Käyttökertoja neuletakille on tullut jo aika paljon, sillä tämä oli helppo heittää mekon päälle silloin kun oli vielä niitä lämpimiä ilmoja.

Mukavaa tiistai-iltaa!

- Riiks

Kasvojenkohotusta ja itsensä haastamista

Ei, en ole itse käynyt veitsen alla muokkaamassa naamataulua uuteen kuosiin, mutta kuten jotkut tänne useamman kerran eksyneet ovat ehkä huomanneetkin, blogin ulkoasu on kokenut aika isonkin muodonmuutoksen. Uusi fontti ja pari pientä yksityiskohtaa päivittyivät tänne jo kesän aikana, mutta viikonloppuna saimme "Tietotekniikkavastaavan" kanssa valmiiksi tämän uuden ilmeen. Olisi hienoa osata koodailla tällaisia asioita itse, mutta kaikkeen en minäkään taivu. Siispä kiitokset kotiin.

Sen lisäksi, että muutoksen tuulet ovat puhaltaneet täällä virtuaalisessa maailmassa, myös tässä oikeassa elämässä on ollut liikehdintää. Rentouttavan kesäloman päätteeksi suuri osa omaisuudestani vaihtoi nimittäin osoitetta, kun toinen vuosi käsityöopintojani starttasi maanantaina toisessa kaupungissa. Tuntuu vähän oudolta olla taas täällä samassa opiskelijasolun huoneessa kuin viime lukuvuonna, mutta eiköhän tähän taas totu. Ärsytyksen ja koti-ikävän hetkinä voin lohduttautua siihen tosiasiaan, että nämä sivuaineopinnot päättyvät keväällä ja voin palata takaisin kotiin.

Muuttoautoa pakatessa pääsin taas ihmettelemään sitä, kuinka paljon tavaraa yksi käsityöihminen voikaan sulloa yhden henkilöauton sisuksiin. Väkisinkin heräsi kysymys siitä, kuinka paljon on liikaa ja missä menee raja. Voisin kirjoittaa joskus vaikka kokonaisen tekstin suhteestani tavaraan, mutta pussukoita ja nyssäköitä kantaessani en voinut paeta sitä seikkaa, että ehkä tämä on mennyt vähän överiksi. Tarvitsenko oikeasti näin valtavia määriä lankoja? Onko tällainen sekalaisten kangaspalojen kokoelma tarpeellinen juuri minulle? Aionko jatkossakin tunkea valtavat lankavuoret vaatekaappini alahyllyille kun mihinkään muualle meidän 49 neliön kaksiossa ei vaan mahdu?

Näistä pohdinnoista sisuuntuneena päätin haastaa itseni: Seuraavan vuoden aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon käsitöitä jo valmiiksi omistamistani materiaaleista. Tämä koskee niin lankoja, kankaita kuin tursuilevaa askartelumateriaalien varastoanikin. Ennen muuttoani takaisin kotiin aion myös selata käyttämättä jääneet materiaalit läpi, ja pohtia niiden tarpeellisuutta ja mahdollista jatkosijoituspaikkaa.

Haasteen ideana ei ole tuhlata tarvikkeita turhuuksiin, vaan pikemminkin löytää kaappien kätkemiä aarteita ja keksiä käyttämättä jääneille jutuille käyttöä. Lopputuloksena on toivottavasti hieman hillitymmän kokoinen ja siististi järjestelty käsityötarvikevarasto.

Lopuksi vielä tärkeä kysymys: Lähtisikö joku muukin lanka- tai kangashamsteri mukaan tähän projektiin? Tahtooko joku muukin saada askartelu- tai käsityötavarat mahtumaan hieman pienempään tilaan? Jättäkääpä kommenttia niin kannustetaan toisiamme! :)

Minä lähden tästä potemaan kurkkukipua sängyn pohjalle vielä hetkeksi ennen kuin on aika lähteä luennolle. Olisi kiva myös kuulla teidän ajatuksia uudesta ulkoasusta!

Aurinkoisin syysterveisin

Riiks

Brigitteltä lainattua

Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että hame on itselleni jotenkin vaikea vaate. Senkin lisäksi, että helmojen kanssa pähkäilen kenkävalintaa paljon kauemmin kuin farkkujen kohdalla, erottaa hameen mekosta myös ainainen pulma sopivan yläosan suhteen. Mikään ei vain sovi. Siksi onkin hieman nurinkurista, että tämän vuoden puolella olen ommellut itselleni jo kaksi hametta.

 Kankaastahan se ajatus taas lähti. Kaunista kukkakangasta löydettyäni alkoi mielessäni pyöriä mielikuva a-linjaisesta hamosesta, jonka sitten toteutin Suuren Käsityölehden (4/2014) kaavan mukaan. Brigitte Bardot'n tyttömäistä tyyliä jäljitelleistä vaatemalleista tämä hame valikoitui ompeluksekseni, vaikka olisi siellä ollut ohje ihanaan mekkoonkin. Jätin hameesta mallikuvan extratyttömäisyydet pois ettei nyt ihan liioitteluksi mene tämä touhu. Kuvauspäivänä lompsuttelin reteästi tennareissa, vaikka sirommat kengät tekisivät tyylistä vähän keveämmän. Onneksi en ole mikään muotibloggaaja, sen jätän muille!

Olen viime lukuvuoden aikaina kehittynyt ompelijana jonkin verran, ja yksi oppimistani asioista on ohjeiden noudattaminen. Tämän hameen tein just eikä melkein ohjeiden mukaan, ja täytyy sanoa että olin aika ylpeä siististä työn jäljestä. Vielä kun saisi piilovetoketjun kiinnitettyä siistimmin!

Kuvausrekvisiittana toimii kirpparilta löytynyt nahkalaukku, joka on sittemmin ollut kovassa käytössä. Kymmenen euroa 70-luvun hyväkuntoisesta "hippilaukusta", ei paha!

Nyt menen jatkamaan palmikkoneuletakkia, jota olen lupaillut aloittaa jo vuoden verran. Toivottavasti saan sen tässä syksyllä valmiiksi ja teille näytille.

Palataan asiaan!

- Riiks

Kesätytöt mekoissaan

Tänään luonamme kävi kahvivieraita ja mukana oli myös kaksi pikkutyttöä, joille aikaisemmin kesällä kerroin ompelevani mekot. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, etteivät ompelut jääneet kahteen mekkoon, vaan juhannuksena samat tyttöset saivat omakseen kaksi mekkoa kumpikin. Tässä vähän ei-niin-ajankohtaisia kuvia viileältä alkukesältä.

Ensimmäinen satsi valmistui muistaakseni Käsityö-nimisen lehden ohjeilla, joka käsittääkseni on virolainen kädentaitojen lehti. Isomman tytön kellohelma koostoi yli kolmestakymmenestä osiosta, joihin käytin kaapista löytyneitä tilkkuja. Pienemmän tytön pussihelmainen mekko muuttui tunikaksi ompelumokan vuoksi, mutta pitkän tuumailun tuloksena siitä tuli kuitenkin ihan kelpo vaate syksyn viileämmille ilmoille.

Poiketessani Eurokankaassa näin nämä superedulliset kesäkankaat, joista innostuin ompelemaan vielä toiset mekot. Nyt vanhempikin tyttö sai pussihelmamekon, jonka koristuksiksi ompelin söpöt nallenapit. Liehuvahelmainen mekko sai yksityiskohdakseen eripariset napit. Aika sattumaa muuten, että nappirasiasta löytyi juuri oikeita värejä! Pidemmän mekon ohje on Suuren Käsityölehden yöpukukaavasta, jota olen muistaakseni käyttänyt ennenkin.

Uudet vaatteet saivat heti käyttöä, kun tytöt kirmasivat pihalle pallopelien pariin. Näissä Pieni talo preerialla -tyylisissä asuissa sujui niin kori- kuin jalkapallokin.

Ihanan lämpimiä elokuun päiviä!

-Riiks

Värjäysviikko

Aikaisemmin mainitsemani festariviikonlopun jälkeen suuntasin vajaaksi viikoksi mummolaan, jossa pääsin toteuttamaan pitkään kytenyttä värjäysintoani luonnonmateriaaleilla. Pääsiäisen aikaan kerätyt käävät odottelivat rouheena halkovarastossa ja isäni oli keitellyt valmiiksi koivuntuhkalipeää kääpävärjäyksen pH-vaihteluita varten. Lankojen alunapuretukseen, värjäysveden pH:n tarkasteluun, värjäysmateriaalin keräämiseen, liemen hämmentelyyn ja tulen tekemiseen sai helposti kulumaan niin monta päivää, etten harmikseni ehtinyt poimia juurikaan marjoja. No, nämä ovat niitä valintoja.

Maalarinteipin unohduttua kotiin en voinut merkata lankoihin niihin käytettyjä väriaineita, minkä vuoksi en ole nyt täysin kartalla siitä, millä mikäkin lanka on värjätty. Mutta koska tarkoitus ei ollutkaan tehdä varsinaista ohjepostausta kasvivärjäykseen, niin julkaisen tässä vähän kuvia kovan työn tuloksista.

Aikaisemman kasvivärjäystä käsittelevän tekstini löydät täältä.

Viikon aikana kokeilin kasvivärjäystä ainakin seuraavilla aineksilla:

Punasipulin kuoret -> syvä metsänvihreä
Sipulin kuoret -> voimakas keltainen
Koivunlehdet -> keltainen
Violetit lupiininkukat -> sinivihreä, lähes minttu
Kannusruoho -> keltainen, ruostuneen hevosenkengän kanssa lähes sinapinkeltainen
Taulakääpä -> ruskea

Näiden lisäksi sekoittelin väriliemiä ja aineksia erilaisia sävyjä saadakseni.

Sitten niitä valmiita lankoja. Värjäsin erilaisia lankoja Novitan seitsemästä veljeksestä Pirtin kehräämöstä ostettuihin villalankoihin, ja väreinä minulla oli puhtaanvalkoista ja luonnonvalkoista. Tykästyin eniten Seitsemään veljekseen, sillä värit tarttuivat siihen parhaiten kun taas kehräämöstä ostetut langat jäivät usein hyvin laimean värisiksi.

Tuli aika kivoja sävyjä, katsotaan mihin näitä raaskii käyttää. Vielä unelmoin saavani jonain päivänä punaisen sävyjä veriseitikistä ja verihelttaseitikistä, mutta sitä varten tulee aloittaa sienien poiminta. Siinäpä ehkä uusi aluevaltaus.

Onko siellä joku muukin, joka on kokeillut tai haaveilee kokeilevansa luonnonmateriaaleilla värjäämistä? Mitä kasveja suosittelisit tuleviin kokeiluihini?

Aurinkoista viikkoa kaikille!

- Riiks

Näin teet seppeleen muovikukista!

Varsinkin tänä kesänä katukuvassa on näkynyt paljon erilaisia kukkaseppeleitä ja -hiuskoristeita. Festareiden lähestyessä mietin itsekin vastaavan tekemistä, mutta asia tuli ajankohtaiseksi vasta eilen, kun kävin kirpputorikierroksella ja iskin siellä silmäni lukuisiin myynnissä olleisiin muovikukkiin. Hassua, miten en ollut aikaisemmin kiinnittänyt kukkiin mitään huomiota, mutta nyt niitä löytyi monesta pöydästä. Seppele valmistui tänään ja kuvasin työvaiheet, jotta muutkin seppeleestä haaveilevat voivat toteuttaa oman kukkakoristeensa. Aloitetaan!

Tähän työhön tarvitset rautalankaa, pihdit sen leikkaamiseen, sakset, liimaa sekä kukkateippiä tai muuta vihreää nauhaa. Näiden lisäksi tarvitaan valikoima mieleisiäsi paperi- tai muovikukkia. Kannattaa kurkata lähialueen kierrätyskeskukset ja kirppikset, sillä kauppojen muovikukat ovat yllättävän kalliita. Kierrätys kannataa tietty muutenkin, sillä toisen turhake saattaa olla aarre jollekulle toiselle. Ohutvartiset, rautalankaa sisältävät kukat ovat hyviä, mutta myös pelkät "kukinto-osat" käyvät kun niille tehdään uusi varsi. Valkoiset kukat irrotin muovisista servettipidikkeistä ja siniset kukat ovat jostain toisesta koristeesta.

Mittaa pääsi ympärysmitta ja tee rautalangasta oikein kokoinen rengas. Kieritä rautalankaa muutaman kierroksen verran rautalangan paksuudesta riippuen. Taittele terävät päät piiloon. Päällystä rautalankarengas tiiviisti kukkateipillä.

Seuraavaksi tehdään kukinnoille uudet varret. Leikkaa pihdeillä rautalangasta noin 15 cm pituinen varsi ja kiinnitä se liimalla kukan muoviseen kantaan. Omissa kukissani kantaosan aukko oli sen verran iso, että täytin sitä myös pienellä pätkällä paperinarua. Rautalangan pään voisi myös taitella niin monta kertaa, että se täyttää kannan hyvin.

Päällystä rautalankavarsi tiiviisti kukkateipillä. Liimaa voi käyttää kukan tyvessä, jotta teippi pysyy tiukasti paikallaan. Taita varren loppuosa, jotta terävä rautalanka ei puhkaise teippiä taiteltaessa.

 

Noniin, nyt kukat ovat valmiit. Erottele myös muut mahdolliset kukat, jotta seppeleen tekeminen onnistuu helpommin.

Ryhdy kieputtamaan kukkia teipillä päällystetyn renkaan ympäri. Itse kiinnitin ensin pienet siniset kukat ja lisäsin isommat valkoiset kukat vasta muuten valmiiseen seppeleeseen. 

Kukkaseppele on nyt valmis! :)

Kirjottu kangaskassi

Jotkin asiat eivät muutu vuosikymmenessäkään. Tämä tuli todistettua eilen, kun avasin pitkästä aikaa kaikkien aikojen suosikkikirjani etsiessäni sieltä jotain kangaskassiin kirjottavaksi. Viikonloppuna koittavia festareita silmällä pitäen olin ommellut mustasta lakanakankaasta kassin, johon tahdoin lisätä jonkin yksityiskohdan. Vaikka parina kuluneena vuonna kovasti pinnalla olleet Live, Love, Laughit ja Carpe Diemit kavereineen kätkevätkin taakseen totuuden siemenen, tahdoin kirjoittaa omaan kangaskassiini jotain, joka tuntuisi hieman henkilökohtaisemmalta kuin kaikkien huulilla olevat elämänviisaudet. Turvauduin siis Kotroon, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.

Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi oli ensimmäinen runokirja, jonka lainasin kirjastosta ja luin kannesta kanteen. Nokkelan ketterät sanaleikit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja tarinan traagisuus upposi kaihoisaan teinimieleeni kuin kuuma veitsi voihin. Monet muut nuoruusvuosieni kirjasuosikit näyttäytyvät nyt aikuisen silmissä aika laimeilta, mutta tämän kirjan sekä Juicen Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin -runoteoksen vaikutus on ja pysyy. Vaikka tämän Kotron teoksen olen lukenut lukemattomia kertoja, koen sen äärellä joka kerta uusia ahaa-elämyksiä.

Useista suosikkikohdistani valitsin lopulta tämän koristamaan festarikassiani, joka ensi viikonlopun jälkeen jatkaa tietenkin elämäänsä arkikassina. Kantohihnoista tein hieman normaalia pidemmät, jotta olalla kantaminen helpottuisi. Muuten kangaskassi on suunnilleen saman kokoinen kuin muut peruskassit. 60 cm lakanakangasta riitti tämän toteuttamiseen aika tarkalleen, vaikkakin hihnat piti ommella kahdesta palasta.

Tekstin hahmottelin kankaalle valkoisella merkkauskynällä, jonka päälle kirjailin tekstin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla. Tähän tarkoitukseen minulla ei ole omaa paininjalkaa, mutta syöttäjät alas pudottamalla ja ilman paininjalkaa ompelemalla työtä pystyi siirtelemään neulan alla aika hyvin. Kirjontakehyksen avulla kangas oli helppo pingottaa niin, että työn liikuttelu onnistui vaivattomasti.

 
Tekstin pieneksi yksityiskohdaksi tuli sana onnellisuus, jonka kirjoin käsin ketjusilmukoilla. Ei se valmiista työstä erotu kovinkaan silmiinpistävästi, mutta oli hauskaa kokeilla jotain erilaista.

Nyt ei muuta kun nauttimaan musiikista ja tunnelmasta! :)

Jos metsään haluat mennä nyt

Aivan kohta se taas koittaa, marjastusaika! Pitkin talvea olen unelmoinut pääseväni poimimaan mustikoita ja vadelmia, ja taas se kesä on yllättäen koittanut. Ihan vielä ei kannata poimuria mättäille raahata, mutta sitä aikaa odotellessa voin fiilistellä tulevaa näitä kirjoneulesukkia hypistellen.

Neulominen ei huvittanut entiseen tapaan tuossa keväällä, mutta nämä sukat sain sentään aikaan kun inspis iski. Joulukuussa julkaisin tämän sipulivärjäysohjeen, ja vasta nyt sain käytettyä punasipulin kuorilla värjätyt langat. Värityksestä tuli harmoninen ja sukista mukavan paksut kirjoneuleen ansiosta.

Lankojen väreistä tuli niin kivat, että odotan entistäkin innokkaammin kesän tulevia kääpä- ja kasvivärjäilyjä! Niitä varten mummolassa on pääsiäisestä asti ollut kuivumassa huima määrä käävänpalasia.

Vaikka villasukat ovatkin tarpeelliset kumisaappaan sisällä, toivotaan ettei näitä muuten tarvitsisi vielä kesällä jalkoihin pukea!

Lämpimiä säitä odotellen

Riiks