Punaisen tuolin muodonmuutos

Ihan hirveästi on aikaa kuulunut siitä, kun edellisen kerran kirjoitin. Silloin helmikuussa mainitsinkin ikävästä ötökkäyllätyksestä, joka laittoi elämän mullin mallin. Turkiskuoriaisten jälkeistä aikaa on pesemisen ja pakastamisen lisäksi värittänyt valmistumiseni, väliaikainen muutto, silpputyöt, työnhaku ja työn löytyminen sekä viimeisimpänä varsinainen muutto uuteen kotiin. Kun ei ole tiennyt, missä itse tulisi olemaan viikon päästä ja omaisuus on ripoteltu moneen osoitteeseen, ei aikaa, energiaa ja aina kiinnostustakaan ole blogin kirjoittamiseen löytynyt.

Nyt olen kuitenkin päässyt asettumaan uuteen kotiini, josta pidän hurjasti. Muuttoa edelsi vimmainen huonekalujen maalaaminen, sillä aikaisemman kodin tummien kalusteiden sijaan tahdoin sisustaa yksiötäni valkoisella. Siinä rytäkässä vanha, alun perin kierrätyskeskuksesta kotiin raahattu tuoli vaihtoi väriä laikukkaan punaisesta hillittyyn valkoiseen.

Innostuksissani unohdin ottaa tuolista kunnollisen ennen-kuvan pehmustetun istuinosan kanssa, mutta tästä vuoden 2010 kuvasta saanee jonkinlaisen yleiskuvan. Ostohetkellä istuinosa oli päällystetty jollain vanhalla ja kuluneella kankaalla, joten uusin niin kankaan kuin pehmentävän vaahtomuovinkin. Ei mennyt aikaakaan, kun pudotin vitivalkoiselle istuimelle kosteusvoidetta, ja siihen se läiskä sitten jäikin vuosiksi...

Pohjan valmisteluun käytin aivan tavallista hiomapaperia. Tarkoituksenani ei ollut poistaa alkuperäistä maalia kokonaan, vaan karhentaa pinta niin, että uusi maali tarttuisi paremmin. Hiominen oli tehtävä ehdottomasti ulkona, sillä punaista maalipölyä oli tunnin päästä joka puolella. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin kostealla rätillä, mutta jostain syystä väriä lähti vielä senkin jälkeen.

Vesiliukoista maalia sai sutia tuolin pintaan oikein urakalla. Koetin tehdä kerroksista mahdollisimman ohuita, jotta valumajälkiä ei pääsisi syntymään. Olen kuitenkin sen verran aloittelija näissä maalaushommissa, että ei niiltä valumilta täysin vältytty. Kaiken kaikkiaan tuoli vaati neljä maalikerrosta, kunnes punainen sävy ei enää kuultanut alta. Pitkään mietin kolmen kerroksen riittävyyttä, mutta muihin (myöhemmin esiteltäviin) valkoisiin huonekaluihin verrattuna sävy taittoi häiritsevästi vaaleanpunaiseen. Kannatti maalata vielä kerran!

Istuinosan päivittämiseen riitti uuden kankaan ostaminen, sillä vaahtomuovi oli vielä hyvässä kunnossa. Likaa hylkivän verhoilukankaan ostin Eurokankaasta, ja sävyynkin olin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Harkitsin myös jotain kuviollista kangasta, mutta valikoimissa ei juuri silloin ollut mitään silmääni miellyttävää, pienehköä kuosia. Myöhemmin ajateltuna Marimekon valikoimista olisi varmasti löytynyt vaikka mitä kivaa.

Ja tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on. Uusi kangas ja maali tekivät ihmeitä ja tuoli on kuin uusi. Paikkansa se löysi ikkunan edestä, mutta se tulee palvelemaan myös kolmantena keittiön tuolina aina kun tarve vaatii. Viimeisessä kuvassa näkyvä valaisin löytyy tästä postauksesta ja pienestä raitamatosta on juttua täällä.

Ihanaa, jos löysit blogiini pitkän poissaoloni jälkeen tai jos piipahdit tänne ensimmäisen kerran!

Mukavaa heinäkuista viikonloppua

Riiks