12.11.2017

Luumunvärinen palmikkoneuletakki


Vuoden päivät kesken ollut neuletakki tuli viimein valmiiksi ja pääsin värjöttelemään ulkona näitä kuvia otettaessa. Päivätyö ja aikaisin pimenevät illat tekevät valokuvaamisesta vähintäänkin hankalaa, mutta tänään ehdin malliksi ennen hämärän hiipimistä. Valmistunut luumunvärinen neuletakki on sekoitus oman pään tuotosta ja muualta lainattua. Laadin neuletakista muutaman ohjekaavion niitä varten, joita kiinnostaa lähteä suunnittelemaan vastaavan kaltaista työtä.

Violetti on muuten väri, jonka suhteen olen hyvin valikoiva. Ehkä olen traumatisoitunut lapsuudenaikaisen huoneeni vaalean violeteista seinistä, enkä voisi kuvitellakaan pukeutuvani imelän lilaan sävyyn. Sen sijaan tällainen lämmin luumun sävy houkuttelee varsinkin talvea kohti siirryttäessä. Tämä neuletakki täyttää vaatekaapissani ollutta violetin neuleen paikkaa, jonka R-collectionin merinoneule jätti jälkeensä äitini heitettyä sen epähuomiossa pesukoneeseen kuuteenkymmeneen asteeseen. Huovaksi muuttunut neulepolo on itse asiassa vieläkin kangaspussissani odottamassa sitä hetkeä, kun hennon tehdä siitä jotain muuta.


Tätä Schachenmayrin Originals Wool 85 -lankaa ei taida enää tässä sävyssä saada mistään, sillä ostin sen vuosi sitten yhden joensuulaisen käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Tuolloin myyjä kehotti hamstraamaan neuletakkia varten lankaa ihan kunnolla, sillä sävyn valmistaminen oli kuulemma lopetettu. Lankaa jäikin minulle työn valmistumisen jälkeen vielä lähes 300 grammaa. Valmis neuletakki painaa puolestaan 700 grammaa, mikäli kotitalousvaakaani on luottaminen.


En ole koskaan näyttänyt täällä blogissa sitä, miten kirjaan ylös suunnittelemiani neuletöitä. Sen voi selittää yksinkertaisesti sillä, ettei omintakeisista merkinnöistäni kukaan muu varmaan saisikaan selvää. Jos joku löytäisi muistikirjani, eivät "lisää 2 reunassa kun silmukat ristissä" -tyyliset merkintäni varmaankaan avautuisi. Tästä syystä olen myös onneton laatimaan kaikenkattavia ohjeita tänne blogiin. Nyt tein kuitenkin pienen poikkeuksen, sillä olen viimein oppinut käyttämään exeliä niin, että neulemallikartan tekeminen siististi on mahdollista.

Seuraavissa kaavioissa ainakin yritän hahmottaa sitä, miten olen asetellut eri pinnat neuletakin etu- ja takakappaleisiin. Alle on merkitty, kuinka monta silmukkaa olen kuhunkin kuvioon tai pintaan käyttänyt. Viimeisen kaavion "salmiakkipalmikko" on sama kuin tässä miesten neulatakissa, jonka neuloin pari vuotta sitten. Kyseessä on siis Novitan neuletakkiohjeessa ollut palmikko, jota en ole itse keksinyt.



Alettuani käyttää Instagramia olen huomannut, että kynnys blogipostauksen kirjoittamiselle on noussut entisestään. Kuinka nopeaa ja helppoa onkaan lisätä sovellukseen yksi kuva. Toivottavasti tällainen "blogikulttuuri" ei kuitenkaan täysin kuihtuisi, vaikka muistakin blogeista olen huomannut, miten kommentointi on vähentynyt vuosien aikana hurjasti. Itse kuitenkin koen, että blogipostauksesta on mahdollista saada enemmän tietoa tuotteen valmistamisesta kuin yhdestä instakuvasta. Vai mitä mieltä muut ovat?

Mukavaa uutta viikkoa!

- Riiks

20.10.2017

Mehevä gluteeniton porkkanakakku

Syysloma on tarjonnut ansaitun lepotauon ja olen vihdoin jaksanut touhuta jotain muutakin kuin välttämättömiä arjen askareita. Luumunvärisestä neuletakista puuttuu vielä toinen hiha, mutta uskallan jo ehkä haaveilla sen päälle pukemisesta tänä talvena. Hiljalleen heräilevän neulomisinnostuksen lisäksi lomaviikkoon on kuulunut myös porkkanakakun leipomista. Ajattelinkin jakaa reseptin tähän gluteenittomaan herkkuun.

Pääsin maistelemaan varsin hyvää gluteenitonta porkkanakakkua kaverini syyskekkereissä pari viikkoa sitten, mutta päädyin muokkaamaan reseptiä luontaisesti gluteenittomaksi. Tuntui nimittäin hölmöltä ostaa gluteenitonta jauhoseosta, kun en sellaista yhden epäonnisen leipomiskerran jälkeen ole käyttänyt. Tämä porkkanaherkku sopii muuten minunlaiselleni viime hetken emännälle, joka päättää leipoa vieraille tarjottavaa vasta samana päivänä. Usein porkkanakakku mehustuu jääkaapissa maukkaaksi, mutta tästä versiosta tuli mehevä muutaman tunnin jääkaapissa pitämisen aikanakin.

Gluteeniton porkkanakakku


Pohja
3 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl kookosjauhoa
1 dl mantelijauhoa
2 tl psylliumia
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1 ½ tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl suolaa
1½ dl rypsiöljyä
n. 4 dl porkkanaraastetta

Kuorrute
100 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
n. 3 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita toisessa astiassa kaikki kuivat aineet keskenään ja kaada ne muna-sokerivaahdon sekaan. Sekoita. Lisää porkkanaraaste ja öljy. Paista pohja 170 asteessa 30-45 min riippuen uunin tehosta. Tarkista pohjan kypsyys hammastikulla. 

Kun pohja ei ole enää kuuma, levitä sen pinnalle kuorrute, johon on sekoitettu kaikki ainekset. Itse tein kuorrutteen lähes kaksinkertaisena, jotta sitä riittää varmasti koko pohjan päälle. Kuorrute on todella makeaa, joten vähempikin olisi varmasti riittänyt. Peitä porkkanakakku lopuksi kelmulla ja laita se jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. 

Ja sitten syömään!

- Riiks

6.9.2017

Pikkuvikaisten pinnatuolien kunnostus


Ennen heinäkuista muuttoani haaveilin valkoisten pinnatuolien ostamisesta. Ehdin käydä huonekalukaupassakin koeistumassa pari mallia ja toteamassa ne aika hintaviksi, kunnes isäni muistutti hänen luonaan olevista pinnatuoleista, joilla ei siellä ollut mitään virkaa. Kyseessä olivat lapsuuteni aikaiset tuolit, joihin oli tässä vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tullut vähän kolhuja ja pikkuvikoja. Onneksi ennen muuttoa oli tarkoitus käydä mummolassa, missä tuolien kunnostus oli helpompaa tehdä. Seuraavaksi kuvia korjausprosessista.



Jotta uusi maalipinta saataisiin siistiksi, piti vanha maalipinta karhentaa hiomapaperilla. Istuinosan reunojen liuskottuneet kolot hiottiin tasaiseksi ja reunaa pyöristettiin. Tuolin pinnan koloja tasoitettiin lakkakitillä, vaikkakin tämä työvaihe osoittautui hieman turhaksi. Paikkausaine oli kuivuttuaan liian haurasta tällaiseen tarkoitukseen, ja se mureni viimeistelyhiontaa tehdessä. Pienet kolot eivät kuitenkaan maalaamisen jälkeen pistäneet silmään.




Nitkuvat pinnat saatiin kuriin poraamalla tuolin alaosasta pinnoihin asti ulottuvat reiät. Nuo reiät täytettiin sitten erikeeperillä sopivan kokoista lääkeruiskua apuna käyttäen. Kun liima tursusi pinnan välistä, pinnaa pyöriteltiin hetki ja ylimääräiset liimat pyyhittiin pois. Liiman kuivuttua tuolin selkänoja oli taas tukeva.


Maalla olemista ja ulkotyötilaa oli tarkoitus hyödyntää myös spray-maalaukseen, mutta tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Suihkutettava maali ei nimittäin tuntunut peittävän ollenkaan ja niinpä päätin maalata tuolit huonekalumaalilla palattuamme takaisin Etelä-Suomeen. Kolmen kerroksen maalaaminen sujui hyvin sisätiloissakin.


 Ja valmista tuli! Kyllä kannatti kunnostaa vanhaa eikä ostaa uutta ja kallista. Näillä tuoleilla on vielä vaikka kuinka paljon käyttöikää jäljellä.

Mukavaa keskiviikkoa!

- Riiks

3.8.2017

Vihdoin käyttövalmis makrameliivi


Olikohan se talvea, kun näin telkkarista Radio Suomipopin mainoksen, jossa festareilla pomppivalla tytöllä oli päällään ihana hapsuliivi. Juuri sellainen, jollainen minun oli saatava. Ja sellaisenhan minä päätin myös tehdä, vaikka kokemukset makramen solmeilusta olivat varsin vaatimattomat. Mutta kun on tarpeeksi tahtoa ja rutkasti sinnikkyyttä, sitä lähtee tällaiseenkin operaatioon. Lankana käytin Fibranaturan Good Earth -lankaa, joka on puuvilla-pellava-sekoitetta.


Makrame oli minulle ennestään tuttu ainoastaan käsityöopinnoistani, joiden parissa kokeilin solmeilua pienen pätkän. Tässä liivissä käytin paria koulussa kokeilemaani solmua ja kehittelin sitten lisää nettikuvien perusteella. Tein muuten silloin aloittaessani huomion, että vaikka netistä löytyy paljon ideakuvia makrametekniikasta, varsinaisia ohjeita kokonaisten tuotteiden valmistamiseen ei juuri ollut saatavilla. Niinpä jouduin ideoimaan käytännön toteutuksen omasta päästäni.


Ja niinhän siinä kävi, että aivan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Langat olisi pitänyt jättää paljon pidemmiksi, jotta olisin välttynyt niiden jatkamiselta ja lukuisilta päättelyiltä. Leveyttäkin liiville tuli vähän liikaa kainaloiden kohdalta, mutta milläs tuota alkaisi korjailemaan. Ihan hyvin se toimii noinkin, ja on päässyt käyttöön heinäkuisille festareille sekä tämän päivän Porvoon reissulle.


Mietin, että mikäli teitä lukijoita kiinnostaa, voisin mahdollisesti tehdä jonkinlaisia ohjekuvia siitä, miten noita liivissä näkyviä solmuja oikein tehdään. Laittakaa kommenttia, jos kiinnostaa :)

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!

Riiks

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Instagramista nimimerkillä keksinjatein. Sitä kautta voi seurailla tekemisiäni sillä aikaa, kun blogissa on hiljaista valmistuvien töiden välillä.

11.7.2017

Helppo ohje vetoketjullisen tyynyliinan ompeluun


Tyynyt muuntavat sängyn sohvaksi tässä pienessä asunnossa. Nyt reilun viikon täällä asuttuani ajankohtaiseksi tuli ommella koristetyynyihin sopivat tyynyliinat. Joululahjaksi saamani lahjakortti tuli tarpeeseen, ja käytin rahan Marimekon Pieni siirtolapuutarha -kuosiseen kankaaseen. Vasta tyynyliinan valmistuttua tajusin, että olisin voinut kuvata työstä vaihe vaiheelta -tyylisen ohjeistuksen. Ompelun makuun päästyäni purin pussimaiseksi tyynyliinaksi ompelemani pallotyynyliinan, ja tein siitä vetoketjullisen version. Tässä nyt teille ohje vetoketjullisen tyynyliinan ompeluun!


Leikkaa mieleisestä kankaasta kaksin kerroin taitettu suikale, joka on kummaltakin sivulta noin kolme senttiä tyynyä leveämpi. Vetoketjusivulle kannattaa jättää vielä sentti enemmän varaa. Huolittele kankaan reunat joko saumurilla tai siksakilla.


Valitse sopivan värinen vetoketju, joka on hieman kankaan sivua lyhyempi. Itse jätin vetoketjun alku- ja loppupäähän noin 6 cm tilaa. Tämä 6 cm on siis laskettu kankaan reunasta vetoketjun pohjaan ja reunasta siihen asti, mihin vetoketjun vedin ulottuu.


Pienenä vinkkinä: Jos vetoketju on liian pitkä tai ketju on alhaalta aukeava, voi siitä tehdä umpiketjun muutamalla tiukalla ompeleella. Itse leikkasin alkuperäisen, aukeavan kohdan pois turhaan häiritsemästä.


Aloita tyynyliinan ompelu vetoketjusivulta. Varmista, että kangas on oikeat puolet vastakkain. Ompele ensin lyhyt sauma kumpaankin reunaan kankaaseen sopivalla langalla. Vaihda koneeseen sitten eri värinen, mahdollisimman hyvin erottuva lanka ja harsi pienten ommelpätkien välinen, vetoketjun pituinen alue pitkällä pistonpituudella. Tätä harsintaa ei tarvitse päätellä, sillä se puretaan myöhemmin pois. Älä ompele saumaa aivan paininjalan reuna kankaan reunassa kiinni, vaan kohdista paininjalka esimerkiksi saumurisauman reunaan. Näin saumavarat jäävät tarpeeksi leveiksi.


Kun koko sivu on ommeltu, silitä sauma huolellisesti auki. Tämä työvaihe helpottaa vetoketjun kohdistamista huomattavasti!


Kohdista vetoketju kiinni harsitun sauman kohdalle ja kiinnitä nuppineuloilla. Vetoketjun loppupään tulisi jäädä juuri ja juuri harsintakohdan ulkopuolelle, niin se ei näy vetoketjua avatessa ja näin ollen pienennä tyynyliinan suuaukkoa. Merkitse harsitun sauman loppukohta, jotta et huristele saumaa turhan pitkälle.


Ompele vetoketju kiinni sopivaa paininjalkaa käyttäen. Muista, että vetoketjun kumpikin reuna kannattaa ommella samaan suuntaan kankaan syöttymisen vuoksi. Jos aloitat ketjun oikean reunan ompelemisen vetoketjun yläpäästä, toimi vasemman reunan kanssa samalla tavalla. Vetoketjun lukko-osaa kannattaa siirtää välillä pois tieltä, jotta sauma ei vingerrä. Ompele lopuksi vetoketjun alku- ja loppupäähän sauma.


Käännä työ ympäri ja avaa harsinta ratkojalla. Avaa vetoketju ja käännä työ takaisin nurja puoli ulospäin viimeisiä saumoja varten.


Ompele tyynyliinan sivusaumat kiinni. Voit jättää niihin halutessasi samankokoiset saumavarat kuin vetoketjusivunkin kohdalla. Käännä lopuksi työ ympäri ja silitä halutessasi.


Nyt tyynyliina on valmis sujautettavaksi sisustyynyn päälle!

Kysy, jos jokin kohta oli epäselvä ja haluat tarkennusta. Kaikki annettu palaute auttaa minua kehittämään ohjeitani, joten jätä kommenttia :)

Ihanaa heinäkuista viikkoa!

Riiks

7.7.2017

Punaisen tuolin muodonmuutos

Ihan hirveästi on aikaa kuulunut siitä, kun edellisen kerran kirjoitin. Silloin helmikuussa mainitsinkin ikävästä ötökkäyllätyksestä, joka laittoi elämän mullin mallin. Turkiskuoriaisten jälkeistä aikaa on pesemisen ja pakastamisen lisäksi värittänyt valmistumiseni, väliaikainen muutto, silpputyöt, työnhaku ja työn löytyminen sekä viimeisimpänä varsinainen muutto uuteen kotiin. Kun ei ole tiennyt, missä itse tulisi olemaan viikon päästä ja omaisuus on ripoteltu moneen osoitteeseen, ei aikaa, energiaa ja aina kiinnostustakaan ole blogin kirjoittamiseen löytynyt.

Nyt olen kuitenkin päässyt asettumaan uuteen kotiini, josta pidän hurjasti. Muuttoa edelsi vimmainen huonekalujen maalaaminen, sillä aikaisemman kodin tummien kalusteiden sijaan tahdoin sisustaa yksiötäni valkoisella. Siinä rytäkässä vanha, alun perin kierrätyskeskuksesta kotiin raahattu tuoli vaihtoi väriä laikukkaan punaisesta hillittyyn valkoiseen.


Innostuksissani unohdin ottaa tuolista kunnollisen ennen-kuvan pehmustetun istuinosan kanssa, mutta tästä vuoden 2010 kuvasta saanee jonkinlaisen yleiskuvan. Ostohetkellä istuinosa oli päällystetty jollain vanhalla ja kuluneella kankaalla, joten uusin niin kankaan kuin pehmentävän vaahtomuovinkin. Ei mennyt aikaakaan, kun pudotin vitivalkoiselle istuimelle kosteusvoidetta, ja siihen se läiskä sitten jäikin vuosiksi...


Pohjan valmisteluun käytin aivan tavallista hiomapaperia. Tarkoituksenani ei ollut poistaa alkuperäistä maalia kokonaan, vaan karhentaa pinta niin, että uusi maali tarttuisi paremmin. Hiominen oli tehtävä ehdottomasti ulkona, sillä punaista maalipölyä oli tunnin päästä joka puolella. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin kostealla rätillä, mutta jostain syystä väriä lähti vielä senkin jälkeen.


Vesiliukoista maalia sai sutia tuolin pintaan oikein urakalla. Koetin tehdä kerroksista mahdollisimman ohuita, jotta valumajälkiä ei pääsisi syntymään. Olen kuitenkin sen verran aloittelija näissä maalaushommissa, että ei niiltä valumilta täysin vältytty. Kaiken kaikkiaan tuoli vaati neljä maalikerrosta, kunnes punainen sävy ei enää kuultanut alta. Pitkään mietin kolmen kerroksen riittävyyttä, mutta muihin (myöhemmin esiteltäviin) valkoisiin huonekaluihin verrattuna sävy taittoi häiritsevästi vaaleanpunaiseen. Kannatti maalata vielä kerran!


Istuinosan päivittämiseen riitti uuden kankaan ostaminen, sillä vaahtomuovi oli vielä hyvässä kunnossa. Likaa hylkivän verhoilukankaan ostin Eurokankaasta, ja sävyynkin olin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Harkitsin myös jotain kuviollista kangasta, mutta valikoimissa ei juuri silloin ollut mitään silmääni miellyttävää, pienehköä kuosia. Myöhemmin ajateltuna Marimekon valikoimista olisi varmasti löytynyt vaikka mitä kivaa.


Ja tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on. Uusi kangas ja maali tekivät ihmeitä ja tuoli on kuin uusi. Paikkansa se löysi ikkunan edestä, mutta se tulee palvelemaan myös kolmantena keittiön tuolina aina kun tarve vaatii. Viimeisessä kuvassa näkyvä valaisin löytyy tästä postauksesta ja pienestä raitamatosta on juttua täällä.


Ihanaa, jos löysit blogiini pitkän poissaoloni jälkeen tai jos piipahdit tänne ensimmäisen kerran!

Mukavaa heinäkuista viikonloppua

Riiks

27.2.2017

Bom-bom-bomber


Pitkäksi on kirjoitusväli taas venähtänyt. Elämä on heittänyt eteen monenlaisia haasteita, jotka ovat osaltaan pitäneet minut poissa käsitöiden parista. Gradun loppupuristuksen lisäksi kiireisenä ovat pitäneet inhat turkiskuoriaiset, joita asunnosta alkoi tammi-helmikuun vaihteessa löytyä. Vaikka ne pirulaiset eivät tietääkseni olleet löytäneet lanka- tai vaateapajille, on laajoja pyykkäys- ja pakastustoimenpiteitä joutunut silti tekemään varmuuden vuoksi. Käsitöiden tekeminen on siis ollut hankalaa ihan niinkin konkreettisesta syystä, että kaikki keskeneräiset työni ovat tällä hetkellä joko pakastimessa tai ilmatiiviissä pussissa odottamassa pakkaskäsittelyä.

Tai no, eivät ne kaikki aikaa vieneet askareet ole olleet aivan yhtä pakollisia kuin edellä mainitut. Ehdin tässä kuussa koukuttua täysin huippusuosittuun norjalaissarja Skamiin ja vajosin sen mukana aivan muihin sfääreihin. Kyllä, tässä nyt 27-vuotias ihminen leuka pystyssä myöntää jääneensä koukkuun teinisarjaan. Vähän nolottaisi, ellen tietäisi, että kyseinen sarja on saanut puolelleen myös monet muut aikuiset. 


Jotain käsitöitä olen kuitenkin ehtinyt tämän vuoden puolella tekemään. Ystäväni neula ja lanka -blogin innoittamana ompelin itselleni bomber-pusakan Suuri Käsityö -lehden (4/2014) ohjetta mukaillen. Olin pitkään ihastellut Aurin luomuksia, mutta epäröin, löydänkö sisältäni bomber-tyttöä. Minä kun käytän niin usein neuletakkeja. Mutta onneksi haastoin itseni, sillä tästähän tuli kiva! Itse asiassa ompelin jo toisenkin, kuviollisen version, mutta siitä kuvia joskus myöhemmin.


Muutin alkuperäistä mallia sen verran, että pyöristin pääntietä, sillä kulmikas malli ei tuntunut ihan omalta. Jätin myös vuorin pois, sillä tämä Eurokankaan palalaatikosta löytynyt college ei sellaista tarvitse. Huolitellun näköiseksi pusakan sai siten, että ompeli alavarat etukappaleeseen ja pääntielle kaitaleen. Takakappaleen kaavaa hyväksi käyttäen täytyi siis leikata vielä oma kappaleensa, johon silitin tukikankaan muiden alavarojen tavoin.


Vaikka kevät tuokin mukanaan monenlaisia muutoksia, toivon pystyväni päivittämään tätä blogia hieman useammin. Pakastimessa odottaa esimerkiksi keskeneräinen neuletakkiprojekti sekä uhkarohkea makrameliivikokeilu.

Aurinkoista uutta viikkoa!

- Riiks

20.1.2017

Helppotekoinen säilytyspussukka puhelimelle


Siirryin joulukuun alussa tälle vuosikymmenelle ostettuani veljeni vanhan älypuhelimen. Aina yhtä luotettavan ja näppärän kokoisen Nokian hylkääminen kirpaisi hieman, mutta älypuhelimessa houkutteli kätevät toiminnot, kuten Whatsapp ja parempi kamera. Akunvaihtorumban ja simkorttisäädön jälkeen pääsin vihdoin ottamaan puhelimen käyttöön ja tekemään sille kunnollisen suojapussukan. Etsiskelin Youtubesta erilaisia ideoita pussukan tekemiseen, ja päädyin tällä videolla esiteltyyn malliin, jota jatkokehittelin kaksinkertaisella vuorikankaalla. Videolla esitellään työvaiheet kohta kohdalta, mutta päätin tehdä omasta pussukastani kuvallisetkin ohjeet, jotka tulevat tässä:


Mittaa puhelimesi korkeus ja leveys ja leikkaa kaava. Oma kaavani oli muutaman sentin leveämpi puhelintani ja pituus puhelimen kaksinkertainen korkeus + muutama sentti.  Kaavan pituus vaikuttaa siihen, kuinka syvälle puhelimesi tulee säilytyspussiinsa uppoamaan ja leveys taas antaa puhelimelle aavistuksen "liikkumatilaa". On siis otettava huomioon, että puhelinkaan ei ole paperinohut, vaan luurin paksuus vaikuttaa kaavan leveyteen lisättyihin sentteihin. Leikkaa sitten haluamastasi kankaasta pussukkakangas ja kaksi vuorikappaletta pehmeästä kankaasta.


Kiinnitä vuorikankaat toisiinsa nuppineuloin ja ompele ne toisiinsa kiinni. Itse ompelin vapaata konekirjontaa, joka antaa vuorikappaleelle kivaa ilmettä, vaikka se pussin sisäpuolelle tuleekin. Pääasia, että vuorikankaat ovat kunnolla kiinni toisissaan. Käytin pussukan vuoriin tavallista askarteluhuopaa, mutta esim. fleecekin voisi toimia hyvänä pehmusteena. Pääasia, ettei vuorikankaassa ole kovia koristeita, jotka saattaisivat naarmuttaa kännykän näyttöä. (Tästä vaiheesta lähtien tarkoitan vuorikankaalla näitä kahta yhteen ommeltua kangasta.)


Taita kumpikin kangas kaksin kerroin ja ompele pitkät reunat umpeen. Jätä vuorikappaleen toiselle sivulle kuitenkin kunnon kääntöaukko!


Käännä vuorikappale niin, että saumavarat jäävät pussin sisään. Ujuta sitten vuori päällyskankaan sisälle niin, että kappaleiden oikeat puolet ovat vastakkain. Kiinnitä kappaleet toisiinsa nuppineuloilla sivusaumat kohdistaen. Kiinnitä kuminauhan pätkä pussukan suuaukon keskikohtaan niin, että vain nauhan päät jäävät näkyviin. Kuminauhan päät voivat olla hieman päällekkäin.  Lenkkiosa jää siis pussukoiden väliin oikelle puolelle. Ompele pussin suuaukko ympäri.


Käännä työ ympäri sitä varten jätetyn kääntöaukon kautta ja ompele aukko käsin umpeen. Käännä työn päällyskangas ulospäin ja ompele nappi sopivan matkan päähän kuminauhalenkistä. Työ on nyt valmis!

Säilytyspussi on toiminut käytössä todella hyvin ja puhelinta on ollut kätevää säilyttää sen päälläkin kotioloissa. Tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen tähän tekemääni yhden naisen digiloikkaan, mutta vielä se Nokia tuolla laatikossa lymyää. Varmuuden vuoksi.

Aurinkoista viikonloppua!

- Riiks