6.9.2017

Pikkuvikaisten pinnatuolien kunnostus


Ennen heinäkuista muuttoani haaveilin valkoisten pinnatuolien ostamisesta. Ehdin käydä huonekalukaupassakin koeistumassa pari mallia ja toteamassa ne aika hintaviksi, kunnes isäni muistutti hänen luonaan olevista pinnatuoleista, joilla ei siellä ollut mitään virkaa. Kyseessä olivat lapsuuteni aikaiset tuolit, joihin oli tässä vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa tullut vähän kolhuja ja pikkuvikoja. Onneksi ennen muuttoa oli tarkoitus käydä mummolassa, missä tuolien kunnostus oli helpompaa tehdä. Seuraavaksi kuvia korjausprosessista.



Jotta uusi maalipinta saataisiin siistiksi, piti vanha maalipinta karhentaa hiomapaperilla. Istuinosan reunojen liuskottuneet kolot hiottiin tasaiseksi ja reunaa pyöristettiin. Tuolin pinnan koloja tasoitettiin lakkakitillä, vaikkakin tämä työvaihe osoittautui hieman turhaksi. Paikkausaine oli kuivuttuaan liian haurasta tällaiseen tarkoitukseen, ja se mureni viimeistelyhiontaa tehdessä. Pienet kolot eivät kuitenkaan maalaamisen jälkeen pistäneet silmään.




Nitkuvat pinnat saatiin kuriin poraamalla tuolin alaosasta pinnoihin asti ulottuvat reiät. Nuo reiät täytettiin sitten erikeeperillä sopivan kokoista lääkeruiskua apuna käyttäen. Kun liima tursusi pinnan välistä, pinnaa pyöriteltiin hetki ja ylimääräiset liimat pyyhittiin pois. Liiman kuivuttua tuolin selkänoja oli taas tukeva.


Maalla olemista ja ulkotyötilaa oli tarkoitus hyödyntää myös spray-maalaukseen, mutta tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Suihkutettava maali ei nimittäin tuntunut peittävän ollenkaan ja niinpä päätin maalata tuolit huonekalumaalilla palattuamme takaisin Etelä-Suomeen. Kolmen kerroksen maalaaminen sujui hyvin sisätiloissakin.


 Ja valmista tuli! Kyllä kannatti kunnostaa vanhaa eikä ostaa uutta ja kallista. Näillä tuoleilla on vielä vaikka kuinka paljon käyttöikää jäljellä.

Mukavaa keskiviikkoa!

- Riiks

3.8.2017

Vihdoin käyttövalmis makrameliivi


Olikohan se talvea, kun näin telkkarista Radio Suomipopin mainoksen, jossa festareilla pomppivalla tytöllä oli päällään ihana hapsuliivi. Juuri sellainen, jollainen minun oli saatava. Ja sellaisenhan minä päätin myös tehdä, vaikka kokemukset makramen solmeilusta olivat varsin vaatimattomat. Mutta kun on tarpeeksi tahtoa ja rutkasti sinnikkyyttä, sitä lähtee tällaiseenkin operaatioon. Lankana käytin Fibranaturan Good Earth -lankaa, joka on puuvilla-pellava-sekoitetta.


Makrame oli minulle ennestään tuttu ainoastaan käsityöopinnoistani, joiden parissa kokeilin solmeilua pienen pätkän. Tässä liivissä käytin paria koulussa kokeilemaani solmua ja kehittelin sitten lisää nettikuvien perusteella. Tein muuten silloin aloittaessani huomion, että vaikka netistä löytyy paljon ideakuvia makrametekniikasta, varsinaisia ohjeita kokonaisten tuotteiden valmistamiseen ei juuri ollut saatavilla. Niinpä jouduin ideoimaan käytännön toteutuksen omasta päästäni.


Ja niinhän siinä kävi, että aivan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Langat olisi pitänyt jättää paljon pidemmiksi, jotta olisin välttynyt niiden jatkamiselta ja lukuisilta päättelyiltä. Leveyttäkin liiville tuli vähän liikaa kainaloiden kohdalta, mutta milläs tuota alkaisi korjailemaan. Ihan hyvin se toimii noinkin, ja on päässyt käyttöön heinäkuisille festareille sekä tämän päivän Porvoon reissulle.


Mietin, että mikäli teitä lukijoita kiinnostaa, voisin mahdollisesti tehdä jonkinlaisia ohjekuvia siitä, miten noita liivissä näkyviä solmuja oikein tehdään. Laittakaa kommenttia, jos kiinnostaa :)

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!

Riiks

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Instagramista nimimerkillä keksinjatein. Sitä kautta voi seurailla tekemisiäni sillä aikaa, kun blogissa on hiljaista valmistuvien töiden välillä.

11.7.2017

Helppo ohje vetoketjullisen tyynyliinan ompeluun


Tyynyt muuntavat sängyn sohvaksi tässä pienessä asunnossa. Nyt reilun viikon täällä asuttuani ajankohtaiseksi tuli ommella koristetyynyihin sopivat tyynyliinat. Joululahjaksi saamani lahjakortti tuli tarpeeseen, ja käytin rahan Marimekon Pieni siirtolapuutarha -kuosiseen kankaaseen. Vasta tyynyliinan valmistuttua tajusin, että olisin voinut kuvata työstä vaihe vaiheelta -tyylisen ohjeistuksen. Ompelun makuun päästyäni purin pussimaiseksi tyynyliinaksi ompelemani pallotyynyliinan, ja tein siitä vetoketjullisen version. Tässä nyt teille ohje vetoketjullisen tyynyliinan ompeluun!


Leikkaa mieleisestä kankaasta kaksin kerroin taitettu suikale, joka on kummaltakin sivulta noin kolme senttiä tyynyä leveämpi. Vetoketjusivulle kannattaa jättää vielä sentti enemmän varaa. Huolittele kankaan reunat joko saumurilla tai siksakilla.


Valitse sopivan värinen vetoketju, joka on hieman kankaan sivua lyhyempi. Itse jätin vetoketjun alku- ja loppupäähän noin 6 cm tilaa. Tämä 6 cm on siis laskettu kankaan reunasta vetoketjun pohjaan ja reunasta siihen asti, mihin vetoketjun vedin ulottuu.


Pienenä vinkkinä: Jos vetoketju on liian pitkä tai ketju on alhaalta aukeava, voi siitä tehdä umpiketjun muutamalla tiukalla ompeleella. Itse leikkasin alkuperäisen, aukeavan kohdan pois turhaan häiritsemästä.


Aloita tyynyliinan ompelu vetoketjusivulta. Varmista, että kangas on oikeat puolet vastakkain. Ompele ensin lyhyt sauma kumpaankin reunaan kankaaseen sopivalla langalla. Vaihda koneeseen sitten eri värinen, mahdollisimman hyvin erottuva lanka ja harsi pienten ommelpätkien välinen, vetoketjun pituinen alue pitkällä pistonpituudella. Tätä harsintaa ei tarvitse päätellä, sillä se puretaan myöhemmin pois. Älä ompele saumaa aivan paininjalan reuna kankaan reunassa kiinni, vaan kohdista paininjalka esimerkiksi saumurisauman reunaan. Näin saumavarat jäävät tarpeeksi leveiksi.


Kun koko sivu on ommeltu, silitä sauma huolellisesti auki. Tämä työvaihe helpottaa vetoketjun kohdistamista huomattavasti!


Kohdista vetoketju kiinni harsitun sauman kohdalle ja kiinnitä nuppineuloilla. Vetoketjun loppupään tulisi jäädä juuri ja juuri harsintakohdan ulkopuolelle, niin se ei näy vetoketjua avatessa ja näin ollen pienennä tyynyliinan suuaukkoa. Merkitse harsitun sauman loppukohta, jotta et huristele saumaa turhan pitkälle.


Ompele vetoketju kiinni sopivaa paininjalkaa käyttäen. Muista, että vetoketjun kumpikin reuna kannattaa ommella samaan suuntaan kankaan syöttymisen vuoksi. Jos aloitat ketjun oikean reunan ompelemisen vetoketjun yläpäästä, toimi vasemman reunan kanssa samalla tavalla. Vetoketjun lukko-osaa kannattaa siirtää välillä pois tieltä, jotta sauma ei vingerrä. Ompele lopuksi vetoketjun alku- ja loppupäähän sauma.


Käännä työ ympäri ja avaa harsinta ratkojalla. Avaa vetoketju ja käännä työ takaisin nurja puoli ulospäin viimeisiä saumoja varten.


Ompele tyynyliinan sivusaumat kiinni. Voit jättää niihin halutessasi samankokoiset saumavarat kuin vetoketjusivunkin kohdalla. Käännä lopuksi työ ympäri ja silitä halutessasi.


Nyt tyynyliina on valmis sujautettavaksi sisustyynyn päälle!

Kysy, jos jokin kohta oli epäselvä ja haluat tarkennusta. Kaikki annettu palaute auttaa minua kehittämään ohjeitani, joten jätä kommenttia :)

Ihanaa heinäkuista viikkoa!

Riiks

7.7.2017

Punaisen tuolin muodonmuutos

Ihan hirveästi on aikaa kuulunut siitä, kun edellisen kerran kirjoitin. Silloin helmikuussa mainitsinkin ikävästä ötökkäyllätyksestä, joka laittoi elämän mullin mallin. Turkiskuoriaisten jälkeistä aikaa on pesemisen ja pakastamisen lisäksi värittänyt valmistumiseni, väliaikainen muutto, silpputyöt, työnhaku ja työn löytyminen sekä viimeisimpänä varsinainen muutto uuteen kotiin. Kun ei ole tiennyt, missä itse tulisi olemaan viikon päästä ja omaisuus on ripoteltu moneen osoitteeseen, ei aikaa, energiaa ja aina kiinnostustakaan ole blogin kirjoittamiseen löytynyt.

Nyt olen kuitenkin päässyt asettumaan uuteen kotiini, josta pidän hurjasti. Muuttoa edelsi vimmainen huonekalujen maalaaminen, sillä aikaisemman kodin tummien kalusteiden sijaan tahdoin sisustaa yksiötäni valkoisella. Siinä rytäkässä vanha, alun perin kierrätyskeskuksesta kotiin raahattu tuoli vaihtoi väriä laikukkaan punaisesta hillittyyn valkoiseen.


Innostuksissani unohdin ottaa tuolista kunnollisen ennen-kuvan pehmustetun istuinosan kanssa, mutta tästä vuoden 2010 kuvasta saanee jonkinlaisen yleiskuvan. Ostohetkellä istuinosa oli päällystetty jollain vanhalla ja kuluneella kankaalla, joten uusin niin kankaan kuin pehmentävän vaahtomuovinkin. Ei mennyt aikaakaan, kun pudotin vitivalkoiselle istuimelle kosteusvoidetta, ja siihen se läiskä sitten jäikin vuosiksi...


Pohjan valmisteluun käytin aivan tavallista hiomapaperia. Tarkoituksenani ei ollut poistaa alkuperäistä maalia kokonaan, vaan karhentaa pinta niin, että uusi maali tarttuisi paremmin. Hiominen oli tehtävä ehdottomasti ulkona, sillä punaista maalipölyä oli tunnin päästä joka puolella. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin kostealla rätillä, mutta jostain syystä väriä lähti vielä senkin jälkeen.


Vesiliukoista maalia sai sutia tuolin pintaan oikein urakalla. Koetin tehdä kerroksista mahdollisimman ohuita, jotta valumajälkiä ei pääsisi syntymään. Olen kuitenkin sen verran aloittelija näissä maalaushommissa, että ei niiltä valumilta täysin vältytty. Kaiken kaikkiaan tuoli vaati neljä maalikerrosta, kunnes punainen sävy ei enää kuultanut alta. Pitkään mietin kolmen kerroksen riittävyyttä, mutta muihin (myöhemmin esiteltäviin) valkoisiin huonekaluihin verrattuna sävy taittoi häiritsevästi vaaleanpunaiseen. Kannatti maalata vielä kerran!


Istuinosan päivittämiseen riitti uuden kankaan ostaminen, sillä vaahtomuovi oli vielä hyvässä kunnossa. Likaa hylkivän verhoilukankaan ostin Eurokankaasta, ja sävyynkin olin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Harkitsin myös jotain kuviollista kangasta, mutta valikoimissa ei juuri silloin ollut mitään silmääni miellyttävää, pienehköä kuosia. Myöhemmin ajateltuna Marimekon valikoimista olisi varmasti löytynyt vaikka mitä kivaa.


Ja tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on. Uusi kangas ja maali tekivät ihmeitä ja tuoli on kuin uusi. Paikkansa se löysi ikkunan edestä, mutta se tulee palvelemaan myös kolmantena keittiön tuolina aina kun tarve vaatii. Viimeisessä kuvassa näkyvä valaisin löytyy tästä postauksesta ja pienestä raitamatosta on juttua täällä.


Ihanaa, jos löysit blogiini pitkän poissaoloni jälkeen tai jos piipahdit tänne ensimmäisen kerran!

Mukavaa heinäkuista viikonloppua

Riiks

27.2.2017

Bom-bom-bomber


Pitkäksi on kirjoitusväli taas venähtänyt. Elämä on heittänyt eteen monenlaisia haasteita, jotka ovat osaltaan pitäneet minut poissa käsitöiden parista. Gradun loppupuristuksen lisäksi kiireisenä ovat pitäneet inhat turkiskuoriaiset, joita asunnosta alkoi tammi-helmikuun vaihteessa löytyä. Vaikka ne pirulaiset eivät tietääkseni olleet löytäneet lanka- tai vaateapajille, on laajoja pyykkäys- ja pakastustoimenpiteitä joutunut silti tekemään varmuuden vuoksi. Käsitöiden tekeminen on siis ollut hankalaa ihan niinkin konkreettisesta syystä, että kaikki keskeneräiset työni ovat tällä hetkellä joko pakastimessa tai ilmatiiviissä pussissa odottamassa pakkaskäsittelyä.

Tai no, eivät ne kaikki aikaa vieneet askareet ole olleet aivan yhtä pakollisia kuin edellä mainitut. Ehdin tässä kuussa koukuttua täysin huippusuosittuun norjalaissarja Skamiin ja vajosin sen mukana aivan muihin sfääreihin. Kyllä, tässä nyt 27-vuotias ihminen leuka pystyssä myöntää jääneensä koukkuun teinisarjaan. Vähän nolottaisi, ellen tietäisi, että kyseinen sarja on saanut puolelleen myös monet muut aikuiset. 


Jotain käsitöitä olen kuitenkin ehtinyt tämän vuoden puolella tekemään. Ystäväni neula ja lanka -blogin innoittamana ompelin itselleni bomber-pusakan Suuri Käsityö -lehden (4/2014) ohjetta mukaillen. Olin pitkään ihastellut Aurin luomuksia, mutta epäröin, löydänkö sisältäni bomber-tyttöä. Minä kun käytän niin usein neuletakkeja. Mutta onneksi haastoin itseni, sillä tästähän tuli kiva! Itse asiassa ompelin jo toisenkin, kuviollisen version, mutta siitä kuvia joskus myöhemmin.


Muutin alkuperäistä mallia sen verran, että pyöristin pääntietä, sillä kulmikas malli ei tuntunut ihan omalta. Jätin myös vuorin pois, sillä tämä Eurokankaan palalaatikosta löytynyt college ei sellaista tarvitse. Huolitellun näköiseksi pusakan sai siten, että ompeli alavarat etukappaleeseen ja pääntielle kaitaleen. Takakappaleen kaavaa hyväksi käyttäen täytyi siis leikata vielä oma kappaleensa, johon silitin tukikankaan muiden alavarojen tavoin.


Vaikka kevät tuokin mukanaan monenlaisia muutoksia, toivon pystyväni päivittämään tätä blogia hieman useammin. Pakastimessa odottaa esimerkiksi keskeneräinen neuletakkiprojekti sekä uhkarohkea makrameliivikokeilu.

Aurinkoista uutta viikkoa!

- Riiks